Hae
KIRSIkan kukkia

Ihana kesä!

Nyt se on kesä! Vihdoin! Oi ihana lämpö ja aurinko, älä jätä meitä enää ennen lokakuuta!

Todella moni on täällä Vaikuttajamediallakin kirjoittanut postauksia tästä ihanasta lämmöstä ja kesästä, ja pakko se on minunkin yksi postaus siitä kirjoittaa. Meille suomalaisille on niin hyvin tyypillistä vain valittaa (anteeksi yleistys), mutta kun tulee kesä ja lämpö, me suomalaisetkin kaivaudumme koloistamme ihmisten ilmoille ja nautimme valosta ja elosta.

Kun luonto herää eloon, tuntuu kuin minä itsekin heräisin eloon. Näen ympärilläni positiivisuutta, vaikka kaikki ei aina niin positiivista olisikaan. Uskon, että omalla asenteella ja suhteutumisella pystyy vaikuttaa moneen asiaan ja yksi on juuri se positiivisuus ja usko tulevaisuuteen. Mutta ei mennä nyt liian syvällisiksi.

Roihuvuoren kirsikkapuut

Olen asunut Helsingissä nyt jo aika monta vuotta, lähes 15 vuotta kaikenkaikkiaan, mutta ensimmäistä kertaa kävin Roihuvuoren kirsikkapuita ihailemassa vasta tänä keväänä. Silloinkin melkein hieman liian myöhään, mutta kävin! Oletko sinä käynyt koskaan katsomassa niitä?

Lisäksi olen käynyt juoksemassa ja yrittänyt jaksaa juosta enemmän kuin muutaman kilsan ja kyllä sekin tuntuu kehittyvän pikkuhiljaa. Ensi perjantaina on luvassa yritysmaratonviesti, johon meidänkin firmamme osallistuu. Minä sitten lähden myös sinne juoksemaan ja jos jaksaisi edes muutaman kilsan juosta, niin hyvä.

Tässä nopeat kuulumiset, ja toivotankin teille kaikille ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita ja energiaa alkavaan viikkoon!

Love life,

Kiti

 

Laulaminen merkitsee minulle niin paljon enemmän kuin nykyään muistan ja tajuankaan

Että voi ihminen nauttia laulamisesta ja esiintymisestä! Tiedän, että toisille esiintyminen on ihan hirveä paikka, mutta itselleni se on jotain sellaista, missä herään eloon. Nautin, kun saan heittäytyä, uskaltaa, kokeilla, ehkä epäonnistua (se haastaa ja tuottaa jotain uutta ja parempaa) ja onnistua. Saan tuottaa yleisölle tunteita, ehkä kyyneliä, mutta myös hymyä ja naurua. Sitä on esiintyminen ja laulaminen parhaimmillaan.

Eilen illalla kävin laulamassa yksillä syntymäpäivillä. Olin saanut sankarilta muutamia vinkkejä hänen toiveistaan kappaleiden suhteen, ja osan toivekappaleista valitsinkin, mutta osan olin jättänyt yllätykseksi. Ja se tuntui toimivan.

Muusikkona keikalla oli ammattikitaristi, ja on se aina ilo päästä esiintymään ammattimuusikon kanssa. Hän ei tarvinnut nuotteja, harjoittelimme toki, mutta kaikki oli kerrasta selvää. Vaikka minä toisinaan kuvittelenkin ymmärtäväni musiikkia ja osaavani jotain, olin kyllä ihan kakkosena tämän henkilön kanssa. Mutta miten mukavaa ja turvallista onkaan laulaa silloin, kun voi luottaa siihen, että muusikko hoitaa oman osuutensa satasella maaliin. Niin hieno tunne!

Mutta niin, kappaleet tuntuivat osuvan ihan kohdalleen. Näin sankarin pyyhkivän kyyneleitään sekä hymyilevän leveästi.  Omalta osaltani olen siis tyytyväinen, pystyin koskettamaan ja herättämään laulullani ja kappaleilla tunteita. Se palkitesee. Ja oli niin ihana laulaa! Siitä onkin jo aika pitkä aika, kun viimeksi olen laulukeikalla ollut. Mutta harjoittelu vaatii yleensä paljon aikaa ja sitä on ihan liian vähän. Haluaisin laulaa enemmänkin.

Laulaminen on aina ollut minulle keino purkaa omia tunteitani. Jo nuorena, kun oli innoissani, kävelin pianon ääreen ja aloin laulaa meneviä ja rytmikkäitä biisejä. Sitten taas kun olin surullinen, saivat Celine Dionin ja Whitney Houstonin biisit kyytiä. Rääyin silmät punaisena kaiken pahan olon ja surun ulos, ja sitten pystyin taas jatkamaan. Laulaminen, se merkitsee minulle niin paljon enemmän kuin nykyään muistan ja tajuankaan.

Ah, nyt lupaan itselleni, että laulan enemmän. Otan sen ajan, kun saan vain laulaa ja harjoituttaa ääntäni. Pääsen kokeilemaan mihin se vielä pystyy ja mitä osaan. Ja voin oppia uutta, uusia kappaleita, uusia tulkintoja.

 

Laulaminen on minulle niin tärkeää! Voi kun muistaisin sen itsekin, jos en joka päivä, niin edes kerran kuussa.

 

Love life,

Kiti